Elämänkokemus

Paljon puhutaan ikäsyrjinnästä työnhaussa. Useat keski-ikäiset työnhakijat kertovat työnhaun vaikeudesta, mutta suoranainen syrjintä iän perusteella on vaikea näyttää toteen. On vain se kuuluisa mutu. Mutu on kuitenkin tutkimuksissa osoitettu todeksi. Miksi ihmeessä ikäsyrjintää on? Keski-ikäinen ei enää todennäköisesti hanki lapsia, ei joudu olemaan pois lapsen sairauden vuoksi, eikä itsekään sairastu joka flunssaan, kuten monet nuoremmat tekevät. Keski-ikäinen työntekijä on kokenut, osaava ja näkee työssään olennaisen. Turha haihattelu on jäänyt pois. Siis täydellinen työntekijä –jos ei olisi viisikymppinen. Mitä työnantajat sitten pelkäävät? Aika hiljaisia ovat olleet työnantajien kommentit aiheeseen liittyen, mutta löysin kuitenkin yhden tutkimuksen, jossa aihetta oli käsitelty organisaatiotason näkökulmasta (Tilastokeskus, http://www.labour.fi/ty/tylehti/ty/ty32011/pdf/ty32011Parnanen.pdf). Taustalta löytyi asenteisiin ja ennakkoluuloihin perustuvia olettamuksia.

Arkiajattelussamme merkityksellä viitataan usein arvoon. Onko jollain asialla minulle arvoa eli merkitystä? Yksi kantava työelämän ja koko elämän voima on merkityksen kokemus. Olenko merkittävä, teenkö jotain merkittävää ja koenko merkityksen tunnetta. Jostain syystä olen herännyt tämän sanan voimaan vasta nyt. Johtuuko se sitten keski-iästä ja oman kuolevaisuuden tunnistamisesta vai mistä… mutta sanan voima on tullut niin vahvaksi, että se saa toimimaan. Mistä löytää merkityksen kokemus? Mistä löytää merkityksen kokemus jos merkitykseksi ei enää riitä se, että teet työsi ja saat palkan. Merkityksen kadottaminen on vakava paikka, koska merkityksen tunne on yhteydessä innostuvuuteen, energiaan, tyytymättömyyteen ja jopa kyynisyyteen. Tätä kaikkea kai nimitetään nykytermillä boreout - tai ainakin merkityksettömyys ja tylsistyminen ovat läheisiä sukulaisia keskenään. Muutaman vuoden takainen Lotta Harjun tutkimuksen (Työterveyslaitos) mukaan tylsistymien ei ole työn vika ja tyls